Keväiset säät, auringonpaiste... Ei paljon lämmitä.
Kun päänsisäinen sää on lähellä myrskyä.
Sun nukkesi on lankakerä,
kuuman suihkun alla kippurassa,
kyyneleet parantelemassa
pesutulosta.
Missä sie?
Juhlimassa, nauttimassa,
hetkistä kaiken irti ottamassa,
elämässä missä minä
en ole aikoihin ollut muuta
kuin häpeällinen salaisuus.
Sun nukkesi
nieli pillerin,
bentsot peittelee uneen,
"niinpä tietenkin", sie sanot nyt,
näet vain addiktin.
Huutaa, raapii,
raastaa halu hiljentyä,
perfektionisti,
kuori, alla minä...
Vain sinä,
tiedät sen nimen,
vain sinä
esineellistät sen.
Täydellinen
on vain sen maskin peittävyys,
kun se koostuu, kovettuu,
vittuun hyvyys ja syvyys.
Jäljelle jääneistä,
9 kirjainta,
ompelen itselleni jalansijan kolmatta kertaa.
Kertokoon toden,
väsynyt kun olen.
Ja tiedän.
Neljättä ei enää.
