En kai koskaa voi olla varma,
enkä ainakaa omistaa,
silti tuntuu että vaa tää on sopivaa,
vaik koittanu kattoo
ihan muuta ihan muualta,
takas vaeltanu aina,
enää ees huvita katella.
Tää on pahimmillaa
kusisinta sontaa
mitä kaks ihmistä voi
toinen toiselleen antaa.
Silti hetkeäkään en pois voisi vaihtaa,
aurinko paistaa,
tekee sen taas vaa,
ja taas uskoa jaksaa,
vaik olluki paskaa.
* * *
Tänää ei nyt oikein lähde.
Mut pääasia et asiat on parempaan päin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti