Aivosi kaivot,
tasapainoo ja raivoo
jolla sitä epätoivosesti haet,
ahdistuksees, syyllisyyteen
puoli kaupunkia läpi panet,
mut ei se toimi enää niin,
ei se toiminu silloinkaan,
toivonu olet liikaa
eikä se auta milloinkaan.
Kato peiliin ihminen
ja näe että vanhenet,
joten sulje suusi ja
sui sun höyhenet,
nosta leukas pystyyn,
kohta ulos asunnostas kävelet,
jätät ne,
päätät et
tänään oot parempi ihminen,
semmoinen,
ei kummoinen,
rakastettavan pehmoinen,
sen sijaa et oot vaa
hakattavan vittumainen,
pikkumainen, pirulainen,
pirusti vinkuva satiainen
samanlainen kuin se
jonka takii mennyt oli hankalanlainen.
Vitun nainen,
vitun huora,
ulos mun kehosta,
jatkuvasti tyrit,
kaiken toimintani sekotat.
