Tuossa longplay:ta tehdessäni kävin miettimään. Siis jälleen, mietin aika usein ja se on ihme, että pelatessa usein mietin, ellen sitten juonta käy läpi, silloin lause tai kaksi jää ajatuksiin pyörimään ja yleensä menetän yöuneni sitä miettiessä... ...
Anyway, kävin miettimään Metal Gear Solid Portable Opsissa esiintyvää nuorta Frank Jaegeria AKA Gray Foxia. Lyhyesti kerrotaan: Nuorena hän meni läpi Perfect Soldier Projectista, jonka tavoitteena oli luoda täydellinen sotilas. Hän oli ainut onnistuminen kokeesta, joka muuten meni päin mäntyjä ja peruttiin. Niinpä Fox sai itselleen koodinimen "Null", joka on kadonnut numero tai jotain sinnepäin. Jotain arabiaako se null oli vai saksaa? Anyway, se koodinimi ei ollut tälläkertaa pointtina. Ja koodinimen Gray Fox Fox sai vasta liityttyään FOXHOUNDiin, eli Frank Jaegeriksi pitäisi kutsua... ...
Nyt tämä taas menee jaaritteluksi ja en pysy yhtään siinä aiheessa, joka oli alunperin mielessä. Joten mennäänpä siihen. Pelin melko alkupäässä kerrotaan, että Perfect Soldier Projectin tuloksena hänet pistetään tehtävän jonkinlaiseen "Culture Tank"- laitteeseen, jossa resetoidaan hänen muistinsa. Joku laite, missä kaikki viisi aistia ovat suljettuina. Joskus psykologian tunnilla opettaja kertoi kyseisestä laitteesta, mutta en muista sen suomenkielistä nimeä. Mutta sen muistan, että keskivertoihminen tulee siinä hulluksi minuutissa. Siitä kuultuani jotenkin mulla on sellainen olo, että haluaisin kokeilla tuota laitetta... ...
Ja taas mennään ihan vääriin osoitteisiin. Kävin nimittäin miettimään, kuinka helvetin rankkaa olisi olla ilman tunteita tai epäröintiä, olla ns. "täydellinen sotilas"... Ei tunteita. Ei iloa, ei surua, ei vihaa, ei rakkautta, ei myötätuntoa... Lista jatkuu loputtomiin. Kyllä sitä jokainen tuntee jotain tunteita, mutta olla ilman tunteita? Voisiko sitä jo kutsua eräänlaiseksi kuolemaksi, sanotaan vaikka "tunne" kuolemaksi? Ja tarkoittaako nämä tunteet henkisiä ja/tai fyysisiä tunteita? Henkiset tunteet ainekin mainittiin, että niitä hän ei mukamas tunne... Toinen lähes samanlainen henkilö on Hitman- pelisarjassa oleva Mr. 47, joka oli klooni- jutun tuotosta. Hänenkään ei pitänyt tuntea mitään tunteita, vaikka hänellä ei ollutkaan yhtä hullu koulutus- järjestelmä. Silti 47 oli erittäin eläinystävällinen ja tunsi myötätuntoa hänestä huolehtinutta pappia kohtaan (Hitman: Blood Money - hänellä oli lemmikkilintu, jonka tapettuaan hänen kasvoillaan näkyi surun tunne; Hitman 2: Silent Assassin - kun hänen vuokraisäntä/ henkilökohtainen ystävä kidnapattiin, hän meni niinkin pitkälle, että oli valmis tekemään itsemurhaksi laskettavia tehtäviä hänen pelastamiseksi).
Silti sekä Null että 47 tuntevat tunteita, vaikka heistä väitetään toista. Joten veikkaisin, ettei kellään ole mahdollista elää ilman henkisiä tunteita. Sitten siihen toiseen asiaan, eli epäröinti. Jos sotilas ei epäröi tappaa, onko hän silloin "täydellinen" sotilas? Eikö tämä myös tarkoita, että hän tappaisi (osittain auttaakseen) pahasti haavoittuneen liittolaisensa sen sijaan, että yrittäisi pelastaa hänet? Liian monimutkaista ja kvanttifysiikan yläpuolelle menevää (en tiedä mistä hitosta toi "kvanttifysiikka" tuli, mutta joskus kun asiat menee liian monimutkaiseksi, kutsun sitä kvanttifysiikaksi...). Ja sitäpaitsi. Joskus täydellinen ei ole täydellinen. Esimerkiksi Kuuban ohjuskriisin aikana venäläisen ydinsukellusveneen joku hyyppä käskettiin ampumaan ydinaseella ladattu torbedo Amerikkalaista hävittäjälaivaa kohti, mutta tämä kieltäytyi - täten hän oli tilanteen sankari ja esti mahdollisen ydinsodan syttymisen. Ja tämä tapahtui epäröinnin takia. Joten oliko hän täydellinen sotilas vai täydellinen pelkuri vai jotain siltä väliltä? Kvanttifysiikkaa, kvanttifysiikkaa!!! Taidan miettiä tätä itse rauhassa ja jatkaa sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti