Onpas harvinaisen hemmetin hieno sunnuntai.
Herään aamulla kurkussa ja jokaisessa olemassaolevassa ja kuvitellussa lihaksessa helvetin lieskat, pää täynnä räkää, varmaan kuumettakin mutta kuumemittarissa ei oo pattereita niin pamesa.
Ajattelin että ihan kaikessa rauhassa vaan chillaan ja lepäilen, en rasita itseäni... Niin sitten yhden parhaimman ja luotetuimman ystäväni pitää aloittaa paskanjauhaminen aiheesta X, minkä jälkeen se lyö välit poikki äärimmäisen kauniiden saatesanojen kera koska tiedustelin paskanjauhannan kohteelta onko näissä jutuissa mitään todellisuuspohjaa...
Pitäis vissiin olla näitten juttujen yläpuolella jotenkin, tuntea itsensä nyt hiton ylvääksi tai jotain, mutta mua surettaa, itkettää, tekee mieli vaan huutaa, vaikka kyseinen herrasmies ei ollutkaan ensimmäinen ns. luottoystävä jonka menetän.
"Hyvästi", on vaan niin kipeäätekevä ja voimakas sana...
Mut jos nyt optimisteiksi vallan heittäydytään niin vois todeta että jees, yks stressinaihe, eli ihmissuhde, vähemmän \o/
