Liikaa asioita. Elän. Se on pääpiste. Taistelen, jotta pysyisin hengissä. Taistelen, jotta saisin itseni järjestykseen. Niinhän sitä sanotaan. Eli minä olen niitä, jotka taistelevat elääkseen. En ole palkkasoturi, mutta taistelen tässä nykyisessä maailmassa sen suosimalla tavalla.
En taistele ideologian, filosofian tai minkään valtion puolesta. Taistelen itseni vuoksi. Ehkei minulla ole montaa ystävää. Ehken tarvitse montaa. Taistelen heidänkin puolesta, jotka luottavat minuun ja joihin minä voin luottaa. Mutta silti...
How can we ever protect and fight with our tiny soul
Kuten ehkä osaa olettaa, olen taas taistellut heitä vastaan. En tajua miksi, mutta välillä minullakin katoaa järki toiminnasta, hyökätä nyt omien "liittolaisten" kimppuun. Saako heidän kimppuun hyökätä? En tiedä. Haluaisin jäädä nykyiseenkin, mutta haluan myös enemmän. Haluan suojella, mutta joudun samalla taistelemaan. Välimatka on liian pitkä. Emme näe kovin usein. Ja silloinkin kun näemme, se menee siihen, että kusen tilanteen. Mutta yritän olla vahva. Kohta se muuttuu paremmaksi, pitää vain jaksaa enää odottaa. Hyvällä säkällä saan sekä elämäni valon SEKÄ läheisen ryyppykaverin/hengaushyypiön/minkälie lähettyville, ainekin hetkeksi. Sen jälkeen minä lähden armeijaan.
Niin, minulla on kaksi ystävää... Toinen asuu toisella paikkakunnalla tällä hetkellä ja toinen on armeijassa. Mutta kysymys, jota mietin välillä... Tuleeko siihen kolmas? Olen tässä viimeaikoina nähnyt ja jutellut useaan otteeseen erään henkilön kanssa. Hän on lähes samanlainen kuin minä, taistelija. Toki hänellä on hieman erilainen tausta kuin minulla, mutta ei ole kahta samanlaista lumihiutaletta. Mutta kysymys, johon en osaa vielä vastata itse: Pystynkö luottamaan häneen? Koska minulle luottamus on ystävyydessä kaikista tärkeintä. Ehkei sitä näe välttämättä kovin usein. Mutta tärkeintä on se, että ystävään voi luottaa. Jos ei ole luottamusta, ei ole ystävyyttä. En tiedä, pystynkö luottamaan häneen. Mutta minulla on tunne, että tulen vielä useaan otteeseen hänet tapaamaan.
Itse en kovin helpolla ihmisiin luota, enkä sen tähden avaudu ihmisille kovin paljoa. Tämänkin henkilön kanssa Facebookissa jutellessani kävimme avautumaan toisillemme. Se ei ollut tarkoitus keskustelussa, mutta ihan hyvä, että se tapahtui. Ehkä sitä täytyisi välillä antaa mahdollisuus jollekin ansaita luottamusta?
Niin, minulla on kaksi ystävää... Toinen asuu toisella paikkakunnalla tällä hetkellä ja toinen on armeijassa. Mutta kysymys, jota mietin välillä... Tuleeko siihen kolmas? Olen tässä viimeaikoina nähnyt ja jutellut useaan otteeseen erään henkilön kanssa. Hän on lähes samanlainen kuin minä, taistelija. Toki hänellä on hieman erilainen tausta kuin minulla, mutta ei ole kahta samanlaista lumihiutaletta. Mutta kysymys, johon en osaa vielä vastata itse: Pystynkö luottamaan häneen? Koska minulle luottamus on ystävyydessä kaikista tärkeintä. Ehkei sitä näe välttämättä kovin usein. Mutta tärkeintä on se, että ystävään voi luottaa. Jos ei ole luottamusta, ei ole ystävyyttä. En tiedä, pystynkö luottamaan häneen. Mutta minulla on tunne, että tulen vielä useaan otteeseen hänet tapaamaan.
Itse en kovin helpolla ihmisiin luota, enkä sen tähden avaudu ihmisille kovin paljoa. Tämänkin henkilön kanssa Facebookissa jutellessani kävimme avautumaan toisillemme. Se ei ollut tarkoitus keskustelussa, mutta ihan hyvä, että se tapahtui. Ehkä sitä täytyisi välillä antaa mahdollisuus jollekin ansaita luottamusta?
