Tukka pystyssä
jot mieli pysyy ylhäällä,
se oon mie tiedäksä,
identiteetti fledassa ja teksteissä.
Ekana kesäpäivänä
vähän vipinää,
tekeehä se pahaa, mut antaa kirjotuskipinää.
Ei enää ikinä,
tärinää ja hikeä,
pärinää hetki ja sit voi taas itkeä.
En oo vahva, pelkästään pirun sitkeä,
siks oloja ei paikkailla vaan ne kuuluu kärsiä.
Jos en olisi uskossa,
en kai tahtoisi ruoskia
itseäni pahuuksista ja pahoista teoista.
Mut en tee eroa,
onks Jahve vai Jehova,
vai onks siel ees ketää kuka kehottaa
kätensä ristii ja polvet koukistaa,
mut mätänevä nisti on lähimpänä jumalaa.
Vai miten ihmees niit aina jotenki suojellaan,
likeltä kuolemaa ne palaa tosta vaa,
ja jos ei palaa ni onpaha rakkautta ja rauhaa
aika kauan, ikuisuuden verran
iteki oon sen valon nähny muutaman kerran.
Mut täs ny,
lähti ihan väärille urille,
kuolemasta jauhan vaik ilosthan mie poreilen.
Hämärissä mestoissa oleilen,
sivistyssanoilla koreilen,
ja jos se palaa, ni mie kyl poltan sen.
Tähän ei nyt varmaan mitään erikoisempia avauksia tarvita. Ensimmäinen kesäviikonloppu, länsi, ihmisiä, meininkiä.
Ja VITTU että oon tästä niin ylpeä ja tyytyväinen, varmaan parhaimpia pitkään aikaan, ja tätä myös kehui ihan aito UG-räppäri.. ^^
