Kello kakskyt yli neljä,
 |
| Vierailulla länsipuolella. Mut hylättiin kämppävahdiksi ja mulle jätettiin nippu tyhjiä kirjekuoria ja kuulakärkikynä. |
kelpo kyykät, makaan seläl
satunnaisest mietiskelen
et mihin täs elämässä mennään,
onks kivaa enää kellään,
kui vaikeet on lopetus?
Pui mielessäs mis piilee kaiken
loppu ja opetus,
kun kovien perään kysellään,
jos "njet", niin sit tingitään
silleen et vähemmästäki
korvis alkaa tinnittää.
Elämänmenost kysellään,
ei midist, oon vaan ja pötkötän,
duunii koettan löytää
mut aina eksyn matkalla Työkkäriin
siihen naapuriin
kun niil on hyvää dullaa siel
ja uunissa pullat viel
ja lisäks kotikasvattajaserkku asuu sillä samal tiel.
Tienaan sossusta massit,
sain veljeltä lahjaksi rassin
kun pelle naapurista syyhki ison kukkasatsin.
Näin Suomen matsin,
tai ainakin osan siit,
aina siihen asti
et pamipäissäni sohvalle tipahin.
No se nyt oli läppä,
ei niit enää mee illassa ku lätkä,
ja sekin johtu siit ettei kellään ollu polttaa pätkää,
tai poistaa lätkää,
ja loistivat poissaolollaan myös sätkät.
Mut tänään on parempi päivä,
ja enhän mie ny mitään käytä,
muuta ku joskus sieniä pizzan päällä,
mut aurinko lämmittää
ja mulla on nyt hyvä olla.
